Ilmastopolitiikalla 2020-luvulle

Artikkeli on Linja-autoliiton toimitusjohtaja Mika Mäkilän kirjoittama (LINJA 6/2019).

Tämän lehden teemana on käyttövoimien muutos. Teema liittyy olennaisesti ilmastopolitiikkaan, joka on noussut yhdeksi liikennepolitiikan kärkiteemaksi muutaman vuoden aikana. Oli ilmastopolitiikasta mitä mieltä tahansa, se vaikuttaa merkittävästi linja-autoalaan 2020-luvun aikana.

Ilmastopolitiikkaa toteutetaan kahdella tavalla: päästökaupan ja taakanjaon kautta. Liikenne kuuluu jälkimmäiseen, toisin sanoen hiilidioksidipäästöillä ei käydä kauppaa, vaan vähentämistavoitteet toteutetaan EU:ssakin jäsenvaltioille asettavin velvoittein. EU-vaalien jälkeen uusi komissio on aloittamassa työtään, ja sen odotetaan esittelevän omat ilmastotavoitteensa lähikuukausien aikana. Niin sanottu puhtaiden ajoneuvojen direktiivi on esimerkki tavasta, jolla taakanjakoa toteutetaan.

Valmisteilla olevat kansalliset ilmastotavoitteet tähtäävät hiilineutraalisuuteen tulevina vuosikymmeninä – keino- ja aikataulutavoitteista riippuen vuosien 2035 ja 2050 haarukassa. Linja-autoliikenteen osalta myönteistä asiassa on se, että meillä on edes jonkinlainen näkymä siitä, miten näiden tavoitteiden saavuttamisessa voidaan olla mukana. Havaintojemme mukaan monilla muilla aloilla ongelmat ovat merkittävästi isommat, jopa nykymuotoista liiketoimintaa vahvasti haastavia – linja-autoalan haasteita vähättelemättä.

Linja-autoliitto on mukana liikenne- ja viestintäministeriön työryhmissä, joissa valmistellaan fossiilittoman liikenteen tiekarttaa ja uusia puhtaiden ajoneuvojen hankintavaatimuksia valtiolle, kaupungeille ja kunnille. Olemme siis niissä pöydissä, joissa tarinan jatkoa käsikirjoitetaan. Ja se on vasta ensimmäinen aalto näiden tavoitteiden kanssa.

EU:n ilmastopolitiikan jatko-osat ovat siis valmisteilla, ja se tekee eurooppalaisen edunvalvonnan entistä tärkeämmäksi. Siinä missä kansallinen liikennepalvelulaki on eurooppalaista kehitystä olennaisesti edempänä, nousee markkinasääntelyn rinnalle ja oletettavasti ohikin eurooppalainen päästövähennysten sääntely. EU voi mennä kansallista nykytilaa pidemmälle näissä vaatimuksissa.

Esimerkiksi EU:n ns. liikkuvuuspaketissa ei ole vielä asetettu yksittäisiä linja-autoille päästövähennystavoitteita (kuten kuorma-autoille on tehty), mutta sekin päivä on nyt lähempänä. Tieliikenteen hinnoittelussa ympäristökuormitus on jatkossa keskeinen hinnoitteluperuste (jos sellainen Suomessa otetaan käyttöön), eikä valmisteverojen korottamisessakaan ole vielä koko tarinaa nähty. Näiden vuoksi teema on tärkeä, ja siksi tässä lehdessä avataan tämän hetken näkymää asiaan.