Uutta kohden

Artikkeli on Linja-autoliiton toimitusjohtaja Mika Mäkilän kirjoittama (LINJA 1/2022).

Epidemiasta on kirjoitettu aivan riittävästi. Kahden vuoden jakso on koskettanut meitä kaikkia – enemmän tai vähemmän. Nyt on kuitenkin selvästi aika päästä myös eteenpäin, koska epidemian suurin uhka on väistymässä.

Sanotaan, että vaikeuksista selviää, jos on toivoa paremmasta. Siksi tarvitsemme uskoa ja vahvuutta siihen, että asiat voivat kehittyä myönteisempään suuntaan. Meitä on koeteltu, mutta meitä on myös kannateltu selviytymistarinan ja pelastumispuheen voimalla. Näihin sisältyy ajatus toivosta, siis paremmasta tulevaisuudesta.

Matkustajakato, energian hintamuutokset, kansainvälinen tilanne ja monet muut ajankohtaiset asiat eivät tee positiivisuutta helpoksi – sitä, että ajatukset kääntyisivät uutta ja parempaa kohden. Uutiset ryydittävät ennemmin käsitystämme siitä, että kun epidemiasta on kohta selviydytty, on muiden ongelmien lista vain kasaantunut ja pidentynyt.

Taloudessa on silti elpymisen merkkejä, jos se on kokonaisuutena edes romahtanutkaan. Patoutunutta matkustamisen kysyntää on. Kotimaan matkailuun on kiinnostusta. Etätyöt kyllästyttävät, ja tapaamisia voidaan taas järjestää vapaammin. Töissä ja työpaikalla on itseasiassa ihan kiva käydä. Tekijöistä käydään kisaa.

Toivo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että elämä palautuisi vuoteen 2019. Niin ei ole käynyt aiemminkaan, kun historian muutoksia tarkastelee. Paremman sisältö muuttuu ja siihen voi joutua sopeutumaan vaikeamman kautta. Huominen on silti kohta monen vuoden takainen, kuten Haloo Helsinki meitä yhdessä sanoituksessaan muistuttaa.

Linja-autoliitossa olemme pitkään joutuneet käsittelemään asioita enimmäkseen negatiivisuuden kautta. Harvassa ovat olleet ilon aiheet, realismi on ollut ikävää. Tältä keväältä on kuitenkin lupa odottaa muutosta. Että olisi myös myönteistä, että olisi jotakin positiivista uutta. Muutaman ilon aiheen tuossa jo mainitsinkin.

Yksi kevääseen sopiva teema olisikin pohtia sitä, miten ratkaisimme ongelmia. Ei siis vain sitä, että nostaisimme ongelmia esiin, vaan toisimme omat realistiset vaihtoehtomme esiin. Näin olemme tekemässä polttoaineiden verotuksesta, joukkoliikenteen rahoituksen ja järjestämisen osalta sekä monen muun arjessa vaikuttavan teeman kanssa.

Vielä enemmän meiltä on lupa odottaa toivoa paremmasta. Tähän tarvitaan sanoitusta sille, miten uuteen tulevaan suhtaudumme, millaiseksi haluamme sitä muuttaa. Parasta elpymistä on se, että joukkoliikenteen käyttäjät aistivat sen, että haemme ratkaisuja ja menemme nyt vahvemmin eteenpäin. Kannustamme liikkumaan yhdessä. Olisiko siinä yhteistä tavoitetta tälle keväälle?