Linja-autoalalla tärkeä yhteiskunnallinen rooli

Artikkeli on Linja-autoliiton toimitusjohtaja Mika Mäkilän kirjoittama (LINJA 4/2022).

Linja-autoliitto on syksyllä tilannut Aula Researchiltä kansalaistakyselyn, jossa kartoitettiin mannersuomalaisten käsityksiä linja-autoalasta ja linja-autolla matkustamisesta. Kysely oli jatkoa epidemia-aikana tehdylle kyselylle, vaikka nyt näkökulma oli laajempi. Jos epidemia-aikana linja-auto koettiin kaikesta huolimatta turvalliseksi liikkumismuodoksi, oli tuoreessa kyselyssä lähtökohtaisesti myönteistä kerrottavaa laajemminkin.

Kyselyn tulokset ovat luottamusta osoittavia ja rohkaisevia: tyytyväisimpiä linja-autoliikenteeseen ovat ne vastaajat, jotka matkustavat linja-autoissa. Haastavimmat vastaajaryhmät eivät ole joko käyttäneet olleenkaan alan palveluita tai omistavat vähintään kaksi henkilöautoa.

Vastaajaryhmittäin emme havainneet muutoin isoja eroja. Tässä kyselyssä tiedustelimme myös vastaajan poliittista kantaa, eikä senkään suhteen ollut merkittäviä eroja – pienempiä painotuseroja toki. Nämä tulokset antavat vahvan pohjan sille, että alamme on merkityksellinen koko maassa ja kaikissa väestöryhmissä. Erottavat tekijät liittyvät yksityisautoiluun, eivätkä esimerkiksi muihin joukkoliikennemuotoihin.

Kysely on uutisoitu, ja sitä käytetään muutoinkin liiton vaikuttamistoiminnassa. Yksi osa tätä on seuraaviin eduskuntavaaleihin vaikuttaminen ja vaalien jälkeisten hallitusohjelmatavoitteiden määrittely. Viestimme on se, että meillä on tärkeä yhteiskunnallinen rooli, jossa olemme onnistuneet. Tämä päätelmä koskee siis kaikkien eduskuntapuolueiden kannattajaryhmiä.

Liiton hallitusohjelmatavoitteista keskeisin on joukkoliikenteen realistinen palvelutasomäärittely ja sen turvaava pitkäjänteinen rahoitus. Osana tätä kokonaisuutta tulee seuraavalla vaalikaudella arvioitavaksi ylipäänsä joukkoliikenteen hankintojen organisointi, kun hyvinvointialueetkin ovat aloittaneet toimintansa ja ovat aktiivisemmin kehittämässä omaa logistiikkaansa.

Liitolla ei ole esittää yhtä organisointimallia, vaan korostamme kokonaisuuden arviointia ja siitä tehtäviä linjauksia. Jos jotakin, niin linja-autoliikenteen hankinnat tulisi järjestää samalla tavalla kuin muissakin liikennemuodossa – siis yhtenä kokonaisuutena. Rahoituksen osalta monikanavarahoituksen (valtio, KELA, kaupungit ja kunnat) ongelmat tulevat entistä selvemmin esiin, ja ne pitäisi pystyä ratkaisemaan. Valtion, hyvinvointialueiden, kaupunkien ja kuntien tehtävät, vastuut ja rahoituksen turvaaminen on johdettavissa sitten tästä kokonaisuudesta.

Kyse olisi siis tässä vaiheessa ennemmin vaalikaudelle asetettavasta toimeksiannosta asian arviointiin kuin että poliittisesti olisi vielä keväällä tarvetta linjata konkreettisia toteuttamisratkaisuja. Myönteistä on se, että poliittisissa linjauksissa näyttäisi olevan sijaa tällaiselle tavoitteelle. Ja kuten kyselytutkimuksesta ilmenee, tarvetta linja-autopalveluille on ja niitä arvostetaan. Kyse on siitä, että myös kokonaisuus saataisiin vielä paremmin organisoiduksi ja rahoitus turvattua.