Artikkeli on Linja-autoliiton toimitusjohtaja Mika Mäkilän kirjoittama (LINJA 1/2025)
Suomen kunnilla on aivan keskeinen ja jatkossa kasvava merkitys linja-autoliikenteessä. Koko markkinasta noin kaksi kolmannesta perustuu kysyntään, jota kunnat eri muodoissa rahoittavat ja monelta osin järjestävät. Myös valtion järjestämästä joukkoliikenteestä varsin merkittävä osuus on alueen kuntien rahoittamaa. Myös tilausajoissa kunnat ovat keskeinen asiakasryhmä.
Huhtikuun kunta- ja aluevaalit ovat siksi tärkeät linja-autoalalle. Samaan aikaan kuntakohtaiset vaalit luovat haasteen oman viestimme kertomiseen, onhan kunnissa ehdokkaita melkoinen joukko. Tällä kerralla olemme jakaneet toimialamme sanomaa sekä yksin että yhdessä LiikenneSuomi-konseptin alla, johon kuuluvat Suomen Kuljetus- ja Logistiikka SKAL ja Taksiliitto. Usean vaalitilaisuuden jälkeen on eri puolueiden aktiiveille tarjottu kuljetusalan terveisiä tulevalle valtuustokaudelle.
Kuntavaalien vaikutus ei rajoitu yksin valtuuston kokoonpanoon, vaan se vaikuttaa eri lautakuntiin ja vastaaviin kunnallisiin toimielimiin. Näissä linjataan kunnalliseen päätöksentekoon ratkaistavaksi paljon meitä koskettavia asioita, oli kyse maankäytöstä ja kaavoituksesta, sivistystoimesta ja sen kuljetuksista taikka kuntakohtaisista ilmastopolitiikan toimista – joukkoliikenteen järjestämisestä nyt puhumattakaan.
Kunnissa päätetään siis suurelta osin, missä määrin linja-autoliikenteen palveluita on tarjolla, miten ne rahoitetaan ja millä tavoin hankinnat toteutetaan. Palvelutarjonnan kokonaiskuva ja sen tulevaisuus ratkaistaan nähtävissä olevassa tulevaisuudessa juuri kuntien kautta: mitään liikennepolitiikan mullistusta ei ole nähtävissä, mikä tätä isoa kokonaisuutta olisi muuttamassa.
Hyvinvointialueiden vaalit käydään kuntavaalien kanssa samaan aikaan. Logistiikasta on hyvinvointialueillakin kyse, mutta ei ihan samalla tavalla linja-autoliikenteeseen suoraan vaikuttavalla tavalla kuin kunnissa. Yksi kysymys nousee kuitenkin esiin, joka koskettaa periaatteellisella tasolla julkisen sektorin ja elinkeinoelämän välistä työnjakoa. Nimittäin hyvinvointialueiden omana tuotantona järjestämät tai sellaisen suunnitteleminen voivat toteutuessaan vaikuttaa myös linja-autoliikenteeseen.
Siinä missä liikennepolitiikassa ei nyt nähdä isoja uudistuksia, on julkisen sektorin omatuotannon (ns. in-house-kysymys) vaikuttamassa henkilökuljetusmarkkinoiden tehtävänjakoon. Maan hallitus on rajaamassa kuntien ja hyvinvointialueiden mahdollisuuksia in-house-toimintaan ja samalla vahvistamassa julkisia hankintoja entistä enemmän kilpailullisempaan suuntaan. Jos kilpailutusta ei kuitenkaan alueilla tehdä, voivat palvelut siirtyä julkisen sektorin itsensä toteutettavaksi, varsinkin pienemmässä ajoneuvokalustossa. Vaaleissa on siis linja-autoalan kannalta kysymys siitä, että kunnilla on riittävästi rahoitusta käytettävissä joukkoliikenteen hankintoihin. Ja että henkilökuljetuspalveluissa käytetään rahoitusta nimenomaan kuljetusten julkisiin hankintoihin. Tässä on meille tulevalle valtuustokaudelle iso ja yhteinen tavoite koko henkilökuljetusalalle ja logistiikkaan laajemminkin.